lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ja esirippu aukeaa...

Ette voi syyttää mua dramaattisesta sisääntulosta, onhan tää teatteriblogi. 

Mä olen pitkään miettinyt jonkin sortin teatteriblogin perustamista. Homma kuitenkin on tuntunut menevän aina puihin joko ajan- tai inspiksenpuutteen takia. Nyt on kuitenkin tähän asti päästy, niin ehkä tää homma tästä lähtee kunnolla käyntiinkin.

Yksi ongelma mulle oli pitkään se, että kun teatteriblogia kirjoittaakseen pitäisi olla jotenkin kauheen fiksu ja asiallinen. Ihmisellä, joka näkee äidinkielen koepaperilla sanat "analyyttinen essee" ja etsii luokasta lähimmän hätäpoistumistien, ei tunnu olevan näihin hommiin asiaa. Mut miksi tää homma nyt muka olisi niin kiveen kirjattua? Ei mulla ole tullut vastaan mitään etikettiä miten teatteriblogia pitäisi oikeasti kirjoittaa. Mä nyt sitten hoidan homman vähän omalla tavallani, vähän pilke silmäkulmassa -meiningillä.

(Miksi muuten teatraalisuudella sanana on nykyään jotenkin kauheen negatiivinen kaiku? Tyyliin kun liukastut kadulla ja toteat että pää varmaan halki nyt kun täräytin sen asfalttiin niin joku toteaa tympääntynellä äänensävyllä että älä viitti hei olla niin teatraalinen. Hö. Sopii ehkä blogin teemaan, kuka tietää.)

Pointtini oli, että teatterihan on pohjiltaan pitkälti leikkiä. Samalla meiningillä mä siitä aion kirjottaakin.

Tästä tää lähtee.

1 kommentti :